Jakakaa rakkautta!!!!

Olen huomannut, että halpa viini ja juusto ei tee onnelliseksi, siihen tarvitaan myös muita asioita. tällähetkellä tosin merlot ja homejuusto kruunaavat rauhallisen, yksinäisen ja onnelisen hetkeni. Enkeli itkee..

Syötin hänelle maitopullollisen laktoositonta maitoa. Hän painautui rintaani vasten sitä juodessaan. Silmät valuen sulkeutuivat ja ajattelin, että se oli kaunis hetki. Siitä huolimatta, että kijoittamiseni viinin ja juuston kanssa keskeytyi.

Olen hiljattain löytänyt aivan uuden tunteen. Ylpeyden tunteen. Luin iltasanomista artikkelia 22-vuotiaasta äidistä, joka aiheutti 6-viikkoiselle lapselleen pysyvät vammat. tuolla äidillä oli myös kaksoset. sitä artikkelia lukiessani löysin sen tunteen, koska tunnustin, että lasten kasvattaminen ei ole helppoa. Se vaatii paljon, ja minä olen onnistunut siinä jo vuoden verran. Enkeli ja Leijona ovat aivan ihania onnellisia poikia, kiitos minun. Minulla on aihetta oll ylpeä itsestäni. Kuka tahansa ei olisi pystynyt siihen, mitä minä olen tehnyt. Itsetuntoni nousee kohisten. Se on hyvä se, koska se ei ole aina ollut parhaassa mahdollisessa jamassa. Minusta tuntuu myös, että rakkauden hetket lasteni kanssa paikkaavat särkyneitä kohtia sielussani. Eheydyn ihmisenä.Se on hyvä.

Lisää viiniä.

Home juusto sulaa suussani Merlotin sävyttämänä. Aaah, tämä on minun taivaani, en tarvitse muuta, vaikka tarvitsenkin. Juuri nyt en. Mietin hetken sitä, että jos en pääsekään kouluun täällä. Leijona itkee....., hän lopetti itkemisen. Toinen maitopullo odottaa päydällä. Ehkä hän vielä herää juomaan sen. Äitiäiti, hän sanoi itkuisen unisena ja nukahti uudestaan. Kuinka kaunista! Kauniinpaa kuin viini ja juusto, mutta silti, tarvitsen muutakin. Kävin seuraamassa tuon laulunopettajan tunteja. Hän oli mukava, suhtautui minuun positiivisesti. Turha minun oli pelätä, sillä urastaan huolimatta hän oli vain ihminen, keski ikäinen nainen, laulaja ja opettaja. Hän sanoi, että kandidaatin tutkintoa suorittamaan olen liian vanha. Minun täytyy laittaa hakemukseen sekä ooppera, että kandidaatti. Normaalisti oopperakurssit ovat avvoinna vain maisteriin, mutta hän sanoi niin, että siten he voivat ottaa minut sisälle, ehkä. eli aika astua isompiin saappaisiiin laulajana. Niihin pääsykokeisiin minun olisi kolmen vapaavalintaisen laulun sijasta laulaa 6 ooppera aariaa. Huh. Kuukauden suunnitelmat hiukan muuttuivat. Kolme laulua minulla olisi jo ollut. Niitä olisin vanin hionut tässä kuukauden aikana. 6 aariaakin minulla on, mutta niitä olen laulanut milloin missäkin ja minäkin vuonna. Niiden lämmittäminen on paljon suurempi työ.  Kauhistuttaa jo ajatuskin, mutta pakko minun on siihen pystyä. Enkeli ja Leijona aloittavat tarhan  tammikuussa. Sitten on aikaa harjoitella keskittyneesti. Ginder garten on kaukana, täytyy mennä ensin raitiovaunulla ja sitten bussilla, mutta kesken vuoden täytyy

 olla onnellinen, että ylipäänsä saimme paikan. Harmittaa laittaa pojat tarhaan, mutta tuntuu myös, että he pitkästyvät kotona kuoliaaksi (kuten äitinsä). Ja ovat onnellisia tavatessaan muita lapsia ja aikuisia, puhuivat ne sitten siansaksaa, tai saksaa.

 Viini alkaa mennä päähän, väsyttää. Olen kokkaamassa pantterikotkalle ihanaa illallista... vielä pitäisi jaksaa syödä ja kokata ja naida. Ehkä pitäisi ottaa pienet tirsat...oi väsynyttä tallaajaa. Jalat muusina, kädet riekaleina, sydän ehjänä ja täynnä rakkautta. Jokainen päivä on maraton, ei saa nukkua, mutta onnelisuushetkiä on paljon. että ei parane valittaa, sitten kuitenkaan, paljon huonomminkin voisi olla.

Oleni ilokseni huomannut, että olen saanut taas lisää lukijoita, ilmoitelkaa ihmeessä itsestänne, kirjoittakaa kommentteja tai laittakaa omien sivujen osoitteita!!! Jakakaaa rakkauttaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa