Kuinka nirhata pelko?

Apua, se opettaja vastas mulle. Nyt mun pitäisi soittaa sille.  Mä en osaa oikeen suhtautua aikuisesti tähän aisiaan. Katselin opettajan videoita youtubesta. Ja enemmän vain alkaa pelottaa, koska ulnelmat on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Unelmat, joita ehkä tavallaan mieluummin vain haaveilisin kotona, mut eihän sitäkään voi ikuisesti tehdä. On nostettava tasoa, mentävä eteenpäin, uskaltuduttava ammattiin, joka repii sydämen auki joka ainoa päivä. Vaikka nyt olen aikaisemminkin opiskellut laulua yliopistotasolla, on taso ero näiden koulujen välillä aika suuri. Tämän koulun opettajilla on pitkä ja upea ura takana ja käynnissä, juuri sellainen, josta en uskalla edes haaveilla. Ja kuitenkin, suurin esteeni on pelkoni. Kuinka lakata pelkäämästä, kuinka nostaa tasoa omalle tasolleen? Kuinka nirhata pelko? Kaikenlainen altto höpinä on paskaa puhetta, nykyajan laulaja on auki jalkopäästä kattoon ja niin minunkin täytyy olla, jokapäivä. Pienestä d:stä  Kolme viivaiseen c:hen.  Jokapäivä. Hyvältä sopraanolta vaaditaan myös upeat alaäänet, joten upeat alaäänet eivät tee minusta alttoa. Hyvät ylä äänet eivät kuitenkaan estäisi minua laulamsta myös altto lauluja. Tärkeintä on saada kauniit ja pelottomat ylä äänet, antaa itsensä kauniina ilman lihasjännitysten tuomaa kireydentuntua. Nytkin voisin tietenkin harjoitella, sen sijaan, että kijottaisin. Mutta jos kyse on lähinnä oman itsen aiheuttamista psykologisista esteistä, eikö silloin ole myös järkevää purkaa niitä kirjoittamalla. Kysymys lienee, että onko niistä mahdollista päästä. Haluan uskoa, että on. Olen oman mieleni herra. Minun on mahdollista vapauttaa itseni omista kahleistani. ja sitten se puhelin soitto. Leijona heräsi, minulla on siis tekosyy siirtää soittamista. Paskahousu oon. Pussy. mikä voisi auttaa?