Meillä on ihana uusi ystäväpariskunta, jonka kanssa kävimme tänään kahvilla. Enkeli ja Leijona tietenkin mukana. Huh, oli hauskaa. pojat on aina niin mahtavia. Ne nauttii täysin siemauksin kaikesta uudesta ja pienestä ja olen aivan hemmetin rakastunut niihin. Kyllä tämä kuukausi, jonka olen niiden kanssa kotona ollut on ollut kaikesta rankkuudesta huolimatta aivan valloittava. on myös mukavampaa olla vain kotona, kuin yrittää samalla paahtaa kovaa tahtia koulua ja olla kotona. Nyt vaikka olen fyysisesti sidottuna poikiin, on mieleni sentään vapaa liitämään missä vain. se on autuutta se. Tedän sen nyt, koska kouluaikana mieli pyörii koulussa opiskeltavissa asioissa ja ne eivät aina ole niin vapaita vaan aika kaavamaisia. silloin ajatusten on oltava siellä ja läksyissä, ellei sitten pojissa tai konkreettisissa käytännön asioissa, kuten elannossa tai kaupassa käymisessä. On autuutta se, että voi esimerkiski kesken päivää lukea hyvän artikkelin tai kirjoittaa blogia, sen sijaan, että yrittäisi paahtaa kiireessä esseetä tai tehdä tuntisuunnitelmaa. nyt kädessä pantterikotkan ostama olut, kohta autuas hetki ulkona sikaröösin kanssa. kaikki hyvin meidän auringon alla.