Näin ne nukahtaa ja uusi päivä alkaa. Viikonloppuna kirjoitin myös meilin mahdolliselle tulevalle laulunopettajalleni täällä itävallassa. Vastausta odottelen kuumeisesti ja nyt jo on paskat housussa ajatuksista mennä niin hyvän opettajan tunnille. Kuinkanhan sitä voisi suggestoida itsensä, jottei jännittäisi niin, että kurkusta lähtee vain pientä piipitystä kuin pikkuruiselta tyttöhiireltä. Jännityspilleriäkään en haluaisi ottaa, koska loppupäivä on sitten pilalla väsymyksen vuoksi! Kuinka olla oma itsensä, huonoineen ja hyvin puolineen uuden arvostamansa ihmisen edessä. Kuinka läväyttää persoonansa ja äänensä tiskiin mahdollisesti vielä hieman hyviä puoliaan korostaen??

oi voi, leikkasin ärripurrin tukan ja nyt se ei olekaan tyytyväinen. Tein parhaani ja ärsyttää kun se on vihainen. Olisi mennyt kampaajalle. Kuinka kauan tuollaista persoonallisuutta jaksaa, joka aina ilmaisee heti ja vahvasti tunteensa ja niiden vaihtelun? Nyt se onkin ihan ok, mutta liian lyhyt. Argh.