rakkaus, vapaus ja hyvägeneraattori

 Eilinen angsti oli osittain väsymystä, osittain mun ja pantterikotkan riitelyä. Ehkä me sittenkin erotaan. Yksi viikko enään siihen kun päästään joululomalle Suomeen ja nyt pohditaan sitä, että jos lähdetäänkin Enkelin ja Leijonan kanssa kolmestaan ja pantterikotka saa jäädä tänne nauttimaan vapaudestaan.  Olen valmis siihen. En jaksa tätä enää. useimpina iltoina olen niin väsynyt, etten jaksa kirjoittaa, mieleni on niin väsynyt, ettei se kykene muuhun kuin angsteiluun. Onkohan kysymys kenties magnesiumin puutteesta tai hormonikierukasta.
Tilanne mennee paremmaksi, kunhan saadaan tarha paikka ja minä pääsen kouluun ja saan jälleen oman elämän. En ymmärrä naisia , jotka jaksaa olla kotona. Olen erilainen. Olis kiva kuulla, jos jollain muulla kaksosäidillä on samanlaisia ajatuksia. Vai olenko minä yksin heikkohermoinen? Eilen illalla vaan nukuttaessa loppui empatia, oli pakko tulla pois ja pantterikotka sai hoitaa nukuttamisen loppuun. Hyvägeneraattori oli tyhjä. Kun pojat olivat suomessa tarhassa hyvägeneraattori ei loppunut. No kai se olis kumma jos se loppuis, kun pojat olivat kanssamme vain noin neljä tuntia arkipäivässä. 8-16 tarhapäivä on tosi pitkä aika, sitten seitsemältä ne jo viimestään nukkui ja 6.30 ylös. Mutta silloin ikävöinkin heitä ihan pirusti. Ja tuntui väärältä, että niiden elämä oli noin pienenä muualla. Onneksi ne ei sentään oppineet tarhassa kävelemään. Eli olen onnellinen, että saan olla heidän kanssaan nyt jonkin aikaa päivittäin, vaikka se tuntuukin rankalta ja osittin myös tylsältä. Tämä aika on kuitenkin ainutlaatuista, lisää lapsia ei tule, se ollaan päätetty ja nuo maailman ihanimmat pojat kasvavat hujauksessa tästä taapero vaiheesta. Onko tämä hinta siitä, että saa seurata maailman suurinta ihmettä? Kaikki se työ mitä kaksi taaperoa vaatii. Aika kasvaa ihmisenä ja uskoa päivittäin, että se on sen arvoista! Tottakai se on? Haluaisinko takaisin ajan, jolloin sain laulaa niin paljon kuin halusin, viettää treenikopissa useita tunteja päivässä ja mennä sen jälkeen yksinäiseen kotiin. Sain bilettää, nähdä kavereita niin usein kuin halusin, se aika on ohi. Ehkä tämä on myös surutyötä, luopua yhdestä elämänvaiheesta. Vapaus on mennyt. mutta rakkaus on tullut tilalle. Vapaana etsimme rakkautta, ja rakastettuna vapautta. Ehkä joidenkin, ehkä kymmenen vuoden päästä voi olla sekä vapautta, että rakkautta, tai ehkä kahdenkymmenen, viimeistään, huoh...

Katselen ulos keittiömme ikkunasta. Sieltä näkyy keltainen kivinen kerrostalo. Siinä on neljä kerrosta. Ulko asu on vuosisatoja vanha, osittain keltainen maali repeilee, mutta sen sisällä on useita kauniita resturoituja koteja, kuten meidän. Se on täällä tapana, julkisivuja ei rempata samaan tahtiin kuin suomessa, mutta kodit ovat sisältä kauniinpia. Meidän koti maksaisi Helsingissä varmaankin 1500euroa kuussa. Meillä ei olisi ikinä varaa asua siellä, siinä yksi syy miksi muutimme. Täälläpäin saa halvemmalla parempaa elämänlaatua. Ruoka on jonkin verran halvempaa. Halvalla saa parempaa. Asuminen on kaksi kertaa halvempaa. Ilmasto on hieman ihmisystävällisempi. Taidetta arvostetaan enemmän. No, voin myös sanoa, että rakastan Helsinkiä ja ikävöin sinne. Pantterikotka sanoi eilen, että ei usko, että haluaa ikinä muuttaa takaisin suomeen. Minä haluaisin. Minusta Helsinki on maailman paras kaupunki. Suurena plussana tietenkin suomen kieli ja suomalaiset tutut ihmiset. Uskon, että voin kotiutua tännekin, mutta se vie aikaa. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Niin kai se on kaikessa. Suomalaiset sananlaskut ovat täyttä totta ja niistä voi ammentaa paljon hyviä elämän ohjeita. Tällaisia perinteitä haluan vaalia lapsilleni. Kun muuttaa pois suomesta ymmärtää myös mitä sellä rakastaa. Minusta olisi kauheaa, jos Enkeli ja Leijona eivät oppisi suomenkieltä. Niinpä luen heille joka päivä suomeksi ja puhun paljon. vaikka yleismaailmallisesti suomenkieli ei ole kovin hyödyllinen, mutta minä rakastan sitä kieltä ja haluan opettaa tuon rakkauden myös pojilleni.
Mietin kuinka paljon angsteilla on tekemistä siisteyden kanssa? sillä aina kun riitelemme pantterikotkan kanssa on koti epäsiisti eikä kumpikaan jaksaisi siivota. Kun sovimme olemme siivonneet. Pitäisikö siis riitelyn angsteilun lomassa lakaa väsymyksestä huolimatta heti siivoamaan? Jos sillä tavalla pääsisimme pahimmista vuorenhuipuista tai siis paremminkin rotkoista. Toki sovimme nytkin nopeasti, mutta riiteleminen vie niin paljon energiaa, se on aivan turhaa energian kulutusta tässä tilanteessa, jossa sitä muutenkaan ei koskaan ole tarpeeksi. eilen haimme ruoan vastapäisestä kiinalaisesta ja saimme sieltä ennustus keksit...
mun oli "New friend will lead you to different people" ja pantterikotkan oli " Be patient, time is working for you." todella osuvat keksit. Enemmän kuin koulua tai töitä, minä tarvitsen ystäviä ja elämää. Kun taas pantterikotka on agressiivisen kunnianhimoinen ja on luultavasti onnellinen vasta kun saavuttaa haluamansa menestyksen urallaan. Mutta hän on niin nuori poika vielä, kokoajan törmään siihen. Vaikka hän halusi lapsia huomaan, ettei hän ollut vielä valmis niihin, varsinkaan kahteen. En minäkään tosin ollut kahteen. Yksi lapsi kahdelle vanhemmalle on tuskin ongelma vaikka aiheuttakin sitoumusta. Meitä siunattiin kahdella. tupla rakkaus, tupla työ, tupla sidos.
Odottelen internettiä, jotta saisin julkaistua blogi tekstini. Lainaamme naapurilta nettiä, mutta jostakin omituisesta syystä hän laittaa sen pois päätä aina yöksi. Nyt sitten odottelen, että hän herää ja laittaa sen taas päälle. Muuten tuo naapuri on varsin ihana tyyppi. Voihan toki olla, että internetin katkomiseen on jokin syykin. Sähkö? Tai jokin muu erityinen liittymä, joka kaipaa välillä katkomista.
Pantterikotkalla on kohta syntymäpäivä. Suunnittelen hänelle yllätys juhlia. hänellä on täällä jo joitain kavereita ja mietin miten saisin heidät paikalle.  Menuu on ainakin wiski pullo, ja olutta, kakku, ja ruokaa,  sipsejä. Nämä pitää saada tuotua tänne ilman, että hän huomaa... olut on ehkä hankalampaa... ehkä voisin ystäviä pyytää tuomaan olutta.. Kakun voin laittaa pakkaseen ja wiskin voin säilyttää kaapissani vaatteiden joukossa. Mitä ruokaa? Ranskalaisia perunoita ja itävaltalaista täytettyä makkaraa, vai jotakin oikeasti hyvää? kellon aika voisi olla klo 16,tai klo17, että lapsetkin olisivat vähän aikaa hereillä ja minä tietenkin jään sitten lasten kanssa tänne, jos hän haluaa lähteä ulos. Pyydän Penelopea ja Säkkärää kutsumaan, erään tyypin, jota en tunne ja muutaman muun puhelin numeron yritän onkia hänen puhelimestaan kun hän nukkuu. aamuisin se on helppoa. Nimiä en kyllä muista, mutta ehkä ne palautuvat mieleen kun näen ne puhelimesta. Haa tämä on hauskaa. tämä spesiaali olut merkki jota pantterkotka rakastaa on Franziskaner  Weissbier.
Nettiä ei vain kuulu ja kohta Enkeli ja Leijonakin heräävät... netittömyys voisi toisaalta tehdä meidän perheelle hyvääkin. Kaikissa asioissa on puolensa. Jätimme television toistaiseksi suomeen. varmaankin siitä ansiosta olen kirjoitellu iltasella blogia sen sijaan, että katsosisin televisiota.