Voi, apua mikä viikonloppu. Se alkoi perjantaina, kun menimme paikallisen väestön tapaan kaupungille juomaan kuumaa viiniä. Kun rattaat pysähtyivät Leijona ja Enkeli rupesivat olemaan tyytymättömiä. Ensin yritimme kävellä väentungoksessa tuplarattaita työnnellen, kuumat viinilasit käsissä, kunnes minä, ananas, halusin ottaa pojat vaunuista, ainakin Leijonan, koska hän niin ahnaasti kurotteli käsiä ja päästeli kovenevia haluamis ääniä. Heti Enkelikin halusi tulla pois ja kun heidät kerran ottaa ihmisten ilmoille, ei paluuta rattaaseen ole. Yritys hyvä kymmenen, josta lähtee hirmuinen protesti ja kun kaksi yhtäaikaa protestoi on siinä vanhemmat hieman toivottomassa tilassa. Varsinkin meksikolainen ärripurrini, joka menettää hermonsa hyvin pienestä. Ananas tietenkin kihisee ja puhisee vain meksikaaniärripurrin vuoksi, lapset ovat lapsia, he eivät helposti saa Ananasta suuttumaan. Torilla oli paljon ihmisiä ja paljon valoja ja kynttiläitä, jotka kiinnostivat Enkeliä ja Leijonaa. He olivat hetken hyvin onnellisia, koska isä ja äiti kantoivat heitä kynttilältä toiselle. Sitten pantterikotka päätti mennä ostamaan vohveleita ja ananas jäi hetkeksi yksin kaitsemaan enkeliä ja Leijonaa. Koska he juuri ovat oppineet kävelemään ja Leijona ilmeiseti jopa juoksemaan. Oli Ananas vähän ymmällään kumpaan suuntaan kirmaisi perässä. Molempien haalarit olivat jo kovi likaiset ja he vuoroin konttasivat ja juoksivat ja menivät korokkeelle, halusivat syliin, juttelivat kanssa ihmisten kanssa, jotka osoittivat säälivän ilmeen äidille. Eräs nainen kysyi, oletko yksin kahden kanssa ja Ananas kertoi, että vain hetken, hetken joka tuntui pitkältä kuin kahden sadan metrin tikapuut katolle, jossa odottaa vohveli nälkäistä. Tikapuut horjuvat matkalla ylös, eikä ole varmuutta siitä kaatuvatko ne ennen katolle pääsyä vai pysyvätkö pystyssä. Vohveli saapui kuitenkin paikalle. Meksikaani ärrimurri oli lauhtunut ja Enkeli ja Leijona olivat juuri ja juuri vielä tallessa ja hengissä. Nyt lähdetään, sanoi Ananas, mutta Enkeli ja Leijona edelleen protestoivat rattaisiin joutumista. Komea huudon kanssa siis joutui tämä perhe poistumaan torilta ja sen lisäksi Ärrimurri ja Ananas vielä riitelivät. Kumman vika. Jumalauta! Siitä siis alkoi viikonloppumme joka nyt lähenee seesteistä loppuaan... Lopunhan on pakko olla seesteinen jos alku oli kaikkea muuta.