äitiys on kamalaa

Taas ollaan kipeenä. Leijona karjuu kuin leijona  saadessaan hengitysvaikeuksia tavallisesta yskästä. Minä ja ärripurri olemme myös kipeitä ja kuoleman väsyneitä jatkuvasta valvomisesta ja sylissäpitämisestä. Nyt ne nukkuvat, mutta yritä sitten itse nukkua, kun toinen pieni ja suloinen yskii niin kuin kuoleva mummo ja voihkii väliin. Minun sydämestä ottaa pahasti. Äitiys on kamalaa.

Leijonan tumma hiuspehko sen kuin kasvaa ja se muuttuu päivä päivältä suloisemmaksi. Olen niin rakastunut, että voin pitää sitä sylissä vaikka selkä tulisi kuinka kipeäksi, voin halaa ja rutistaa loputtomasti ja kertoa kuinka paljon rakastan. Kun se hymyilen, olen sulaa vahaa ja niin onnellinen, että valvomiset ja sydänsäryt unohtuvat salaman nopeasti. Se rakastaa palloja, kun menemme puistoon, se huomaa aina heti uudet pallot. Ei niinkään uusia lapsia, jotka ne pallot tuovat. Se on niin vahva luonne, että se vaan menee ja ottaa pallon, eikä sille oikein mitään voi. Sitten se on niin suloinen, että kaikki antaa sille luvan. Keine bropleme, muut äidit tai isät sanovat. Vähän nolona, mutta kuitenkin ylpeänä tarjoan heidän lapsilleen meidän palloja.

Eilen isä toi leijonakuningas pallon, hakunamatata pallon, molemmat poat nauroivat ääneen ja alkoivat heti leikkimään, sekä tappelemaan pallosta. Voiko maailmassa olla mitään ihanampaa kuin pallo? No äiti ja isä tietenkin. Hivelee sulotta itsetuntoa, että olen niin hirmuisen tärkeä noille ihanille pojille. Mutta samallla vastuu, joka siitä lankeaa varjona harteilleni raapii selkäydintäni. En pidä siitä yhtään. Rakkaus tuo suuren huolen ja muuttaa sydämen raskaaksi kuin rauta.

Olen astunut askeleen lähemmäksi tuota ihmistä joksi haluan tulla

Vilkuilen blogiani ja huomaan, että suuri muutos minussa on jo tapahtunut siitä kun aloitin blogin. Parisuhteemme voi paremmin, minä voin paremmin. Olemme kotiutuneet uuteen kaupunkiin, löytäneet ystäviä. Minä olen hyväksynyt, että haluan olla pojilleni kotiäitinä tämän vuoden. Haluan antaa sen lahjan ja haluan itse kasvattaa poikani. Kevät tuli ja se muutti paljon, koska pääsemme ulos paljon helpommin. Vienin reissun jälkeen olen saanut käydä jopa uimassa iltaisin. Se oli minun tapani kommunikoida. Olen ihan ylpeä siitä, se oli huomattavasti parempi tapa kuin juoda kännit tai pettää, mikä saattaisi olla entiselle minälleni ominaista. Huomenna minulla on toinen laulutunti uuden opettajani kanssa. Se on jännittävää, mutta yritän ottaa rauhallisemmin kuin ensimmäisen tunnin. Unelmat on mahdollista saavuttaa, jos niitä vain tarpeeksi haluaa.

Olen astunut askeleen lähemmäksi tuota ihmistä joksi haluan tulla, jonkalaista elämäni tarvitsee. Jaksan olla ystävällisempi ja läsnäolevampi. Ärripurri räjähtelee, mutta vähemän. Pari kertaa kuussa tappelemme oikein kunnolla. Kulttuurierot ovat todella valtavat, mutta aina voisin ystävystyä mieheni kanssa uudestaan. Lastemme takia on jokapäivä pakko löytää keino olla yhdessä ja rakastaa. Eikä se ole huono syy. Meillä on mahdollisuus olla todella kaunis ja onnellinen perhe.

Ajattelin tänään tänne tullessani, että poistaisin tämän blogin ja alkaisin kirjoittamaan uutta, koska olen muuttunut. :) Mutta ehkä noissa teksteissä on jokin arvo, ainakin minulle itselleni. Sieltä heijastuu se alun tunnelma, kun muutimme tänne tuntemattomaan ja olimme molemmat todella väsyneitä. Niitä voi olla hauska lukea vuoden päästä kun tilanne on taas aivan toinen. Rakennamme elämämme täällä nollasta ja nyt jo se on ihan mukavaa kolmessa kuukaudessa, mitä sitten vuoden päästä? Olen hyvin toiveikas :) Olemme olleet aika onnekkaita. Ainoa mikä voi pilata kaiken on meidän parisuhteemme, ja riitelymme, erilaisuutemme. Vieläkin mietin aika usein, että eroamme, että minkälaista olisi elämäni yksinhuoltajana Suomessa. Nyt juuri sellainnen ei kuitenkaan ole ajankohtaista.

Lapsistani olen todella ylpeä, he ovat aivan mainioita tapauksia. Olen onnistunut tuomaan tänne maailmaan jotain kaunista :) ja haluan myös pitää heidät kauniina enkä valita väärin. Siksi olen myös halunnut muuttua, ehkä ennen kaikkea siksi.

Olen siis saavuttanut jotain, mitkä ovat uusia unelmiani? Menevätkö unelmani uusiksi vai onko uudet vielä voimassa? Toivoisin, että voisin kirjoittaa kirjan minun ja ärripurrin suhteesta. Se kun on aika mielenkiintoinen kaikkinensa. Ennen kuin unohdan. Siinä kirjan nimi.Ainakin työ nimi... voisin aloittaa kirjan tänne blogspottiin., toiselle sivulle kuin tämä koska perspektiivi on eri kuin täällä ja kieli tulee olemaan erilaista kuin täällä. Tämä on päiväkirjamaista ja se tulee olemaan lyyrisempää. siinä on tämän päiväinen unelmani :)

Tämän lisäksi yritän pitää saavuttamani totena. Huomenna laulutunnilla ei enää paskat housussa vaan selkä suorassa omaa ääntä päästäen, kauniisti laulaen. ÄÄneni on sanut enemmän focusta. toivottavasti hän on samaa mieltä. Olin jo tosi hyvässä laulukunnossa, mutta sitten masennuin ja aloin röökaan. Tupakoin ehkä viikon verran ja nyt olen neljä päivää yrittänyt kasata ääntäni sen jälkeen. Eli toinen unelmani on pystyä laulajalta vaadittavaan itsekuriin. Olen jo todennut, että olen liian impulssiivinen ja kuriton ammattilaulajaksi. Voi siis olla, että opettaminen on kuitenkin minulle se oikeampi juttu. Mutta onhan mahdollisuus muuttua!!!! Mutta onko tarpeeksi halua muuttua tässä asiassa?  Voisin yrittää muuttua ainakin jonkin verran parempaan suuntaan. Eli säännölliset laulutunnit, säännöllinen harjoittelu. Ei röökaamista. Siinä on lähi tulevaisuuden tavoitteeni.

Minusta on tullut huomattavasti siistimpi ihminen. Siivoamisesta on tullut osa elämääni. Kiitos mieheni, joka on aktiivisesti musituttanut minua kaikesta sotkuisuudestani ja muistanut silti rakastaa minua välissä. Yksi unelmani liittyy kuitenkin parisuhteeseen. Haluaisin oikeasti alkaa nauttimaan siitä naisena. Mikä siihen auttaa? Sekö, että yritän saada mieheni nauttimaan mieheydestään...hmmm.. ? eikä se sukupuolikaan tässä todellakaan ole olennaista. Vaan haluaisin nauttia suhteestani seksuaalisesti. Sensuellisti. Pienistä lapsista huolimatta. Onko se mahdollista? Mikä siihen auttaa? Pienet asiat, hieronta öljyt, uudet alusvaatteet? Huolehtiminen omasta kropasta ja lantionpohja lihaksista.? Kannattaa varmaan ainakin yrittää. En tiedä pystyykö tähän asiaan hakemaan muutosta meditoimalla? :)

Okei, siinäpä ne tälläkertaa :) Pitää lopettaa tietokoneilu jotta niska ei aivan liikaa jumittuisi huomiseksi !

<3