Pakkomielle

Taas se alkaa. Obsessio. kappaleet pyörii päässä edes takaisin. Pelko äänen puolesta, milloin laulaa liikaa ja liian innokkaasti. Onneksi osaan vuosi vuodelta paremmin kontrolloida sitä mitä ääneni kestää. loppujen lopuksi hyvin vähän ääneen laulamista. On parempi harjoitella oktaavia alempaa kaikkea. levätä levätä levätä. Laulaminen on hirmu raskasta tällaisella äänikapasiteetilla ja kunnon treeni päivässä vie suuren osan energiasta. huomenna aamulla tapaan uuden opettajan. Olen siitä onnellinen ja yritän vaimentaa päässäni kiertävän obsession, joka enää hiljaisesti visertää, etten pystyisi ja kykenisi. Itsetuntoni on noussut huimasti. Kiitos uuden opettajani, lasteni ja mieheni. Ulkomaailmaa ei kannata niin paljon kuunnella. niille minä en kuitenkaan merkitse. He ovat pääosin täynnä omaa elämäänsä ja kaikki kommentit tulevat suhteessa siihen.

Pääsykokeet vaikuttaa kiakkeen.Eritoten lähimpiin ihmissuhteisiini. Stressi on ylitsevuotavaa. Yritän pitää sen itselläni, siksi esimerkiksi puran sitä tänne blogiin Stressi ei lähde laulamalla. Se ei lähde lenkkeilemällä, se ei lähde käymällä laulutunnilla. Todellisia vapaa hetkiä ovat ehkä ne kun itse opettaa. Silloin keskittyy täysillä toiseen ja voi unohtaa itsensä. Opettaminen on ihanaa, samoin kuin musiikkitunnin pitäminen lapsille.

Mistä saisinkaan lisää oppilaita? Tämä on toive universumille: tahdon lisää lauluoppilaita!

Toki myös omat lapset vievät ajatukset pois itsestä, mutta kaksosten kanssa on toisella tavalla stressaavaa. He vaativat niin paljon läsnäoloa.

En tiedä haluaako tällaista stressikirjoitusta kukaan lukea. Lisäänkö universumiin stressiä kirjoittamalla tällaista?

Toisaalta ehkä joku vastaavassa tilanteessa oelva voi saada tästä lohtuakin, en tiedä.

Tässä tilanteessa kuitenkin ollaan ja toivon, ettei minun ikinä tavitse enään koskaan tämän jälkeen pyrkiä mihinkään. Mutta sehän ei tietenkään ole mahdollista. Vai olisiko sittenkin? Onhan pyrkiminen tavallaan myös jännää ja hauskaa. Saa ottaa itsestään mittaa! Mihin kykenee nyt? tulokset eivät vaan ole minulla ollet kovin hyviä. Tavoitteeni ovat aina liian suuret. Ja sitten petyn kun en niitä saavuta. Suomennus tästä: Kappaleet mitä laulan ovat olleet liian vaikeita. Ovatko ne nyt liian vaikeita? Vastaa rehellisesti MM. ovatko ne nyt liian vaikeita?

Vastausta ei kuulu, koska en sitä tiedä.

Tämä tästä kirjoittamisesta tältä erää. Alan valmistautua unipuuhiin.

Hali sinulle, joka luit tämän!