Toimin kanttorina suomalaisen seurakunnan jumalan palveluksessa. Siitä on nyt neljä päivää aikaa, mutta silti minulla kiertelee vielä korvassa mato, joka laulaa: Jumala lahjoillaan, näin auttaa lapsiaan, herra, me kiitämme enkeleistä. Pastori puhui enkeleiden läsnäolosta ja siitä, että erityisesti lapsilla on paljon enkeleitä lähettyvillä ja, että lasten enkelit ovat suoraan Jumalaan yhteydessä. Lapsi tarvitsee alkumetreillä apua. Myös jokaisella aikuisella on oma enkelinsä.
Olen rippikoluni jälkeen ollut aika maallinen uskossani, mutta nyt olen jotenkin palaamassa takaisin uskon pariin. Elämme epavarmassa tilanteessa, taloudellisesti ja jaksamisen äärirajoilla. Niinpä turvaudun usein illlan hämärässä huolineni Jumalaan ja vanhoihin rukouksiin, kuten ihanaan: Rakas jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivilläsi meitä peitä, älä meitä koskaan heitä. Ajatus siitä, että jokin korkeampi voima pitää meistä huolen ja johdattaa elämää luo turvallisuuden tuntua. Jos uskaltaa luottaa johdatukseen omat hartiat tuntuvat hieman keveämmiltä. Elämä ilman uskoa ja luottamusta itseä korkeampaan voimaan,on aika karua. Asioiden ja tapahtumien kyseenalaistaminen vie paljon voimaa. Voin uskoa, että jokanen päivä on jumalan lahja ja siinä tapahtuvat asiat ovat jonkin tarkoituksen mukaisia. Itse en voi tietää tai suunnitella kaiken tarkoitusta.
Korkeampaan voimaan uskominen on hyvin perusteltua järjelläkin. Mistä maailma on synytynyt, kuka sen on tehnyt? Kuka on suunnitellut ihmisen? Kaikki ei voi tulla vain tyhjästä. Ihminen ja ihmisen syntymä on ihme. Maailmassa on paljon asioita, joita ihminen ei voi ymmärtää. Jumala johon uskon, ei ole välttämättä sen enempää luterilainen tai katollilainen. Vanhat uskonnot kuitenkin puhuvat siitä korkeammasta hyvästä voimasta, joka vallitsee ympärllämme, se on nimetty Jumalaksi. Pastori viime sunnuntaina muistutti minua siitä hyvästä voimasta. Rukoilin myös ihan aidosti anteeksi antoa synneilleni. Pappi puhui myös siitä, että välillä erkanemme kauemmaksi jumalasta, enkä nyt ihan tarkkaan muista miten se meni, mutta sitten löydämme takaisin, tai jotain sellaista. tai jumala kutsuu meidät takaisin. Minä tunsin, että olin pitkään eksyksissä kaukana Jumalasta, mutta tuona hetkenä kirkossa hän otti minut takaisin suojeluunsa.
Näitä asioita on tärkeää miettiä, koska koska lapset tulevat ksyely ikään ja minun pitää joko kertoa tai olla kertomatta heille Jumalasta. Kuinka kerron, sitä tässä mietin. Mihin itse uskon? En ehkä kerro, että Jumala taikoi maailman, mutta kerron, että on joku suurempi hyvä voima, joka auttaa meitä arjen tilanteissa. Kaikkiin kysymyksiin meidän ei tarvitse saada vastausta, mutta voimme uskoa, että jokin suuri hyvä voima loi maailman. Miksi,sitten maailmassa on niin paljon pahaa? Voiko pahaa ja hyvää suoraan arvottaa? Voin ehkä sanoa, että myös pahassa voi olla hyvää. Vai joudunko sanomaan, että ihminen on paha? Ihminen voi olla paha, jos erkaantuu Jumalasta ja luonnon kauneudesta. Nykyajassa on paljon sellaisia virikkeitä, jotka edesauttavat sitä, että ihminen kadottaa kosketuksen Jumalaan, jotkut eivät edes koskaan löydä sitä. Mielestäni Jumalasta ei kuitenkaan ehkä kannata kertoa konkreettisena ihmisen kaltaisena oliona, joka istuu pilven päällä. Jumalattomille ihmisille voi kertoa jumalasta tekemällä hyviä tekoja pyyteettömästi.Jumala on olemassa. Jumala on suuri henki, joka virtaa luonamme, jos annamme sen tulla.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen