Melkein loma

Luulen olevani vapaa, mutta toisinaan pienet jännitykset niskan seudulla ottavat minut valtaansa. Muistuttaako pantterikotka isääni, joka ei halunnut äitini elävän elämää kodin ulkopuolella? Vai tulevatko tunteet enemmänkin minusta itsestäni, minun, lapsuudestani? Miksi olen ruokapöydässä hiljaa, kun pantterikotka tulee paikalle? Nuo kavalat jännitykset saavat minut valtaansa. Onko se pantterikotka, vai onlenko se minä, koska sisällä velloo äitini ja isäni käsittelemätön avioliitto? Mistä ne jännitykset tulevat? Tuntuu, että koska olen juuri lopettanut lauluputken ja lauloin vapaasti, kauniisti ja rennosti, uskalsin avata itseni ja olla kaunis, mutta myös emansipoitunut, saan pakostakin takapakin. Yhtäkkiä olen taas jännittynyt, enkä pysty avaamaan suutani aviomieheni charmantin persoonan vieressä. Olenko vain tyhjä , kaikkeni antanut koliseva tynnyri, joka odottaa uutta täyttymistä. Kalenterissa nolla asiaa, aikaa ajatella, aikaa pysähtyä, jännitykset saapuvat takaisin, kiireettömänä ei voi olla vapaa, vaikka vapauden tunteen voisi kuvitella silloin olevan luonnollisempi...