Laulun himo!

Onko väärin olla äiti, mutta haluta vain laulaa? Himoita vain laulamista, ajatella vain laulamista, rakastaa salaisesti laulunopettajaa? Olen ollut pari viikkoa sairaana ja sinä aikana himo laulaa on tullut sietämättömäksi. Sitä ei tyydytä mikään muu kuin itse laulaminen. Nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on sellainen olo, että voisin vain laulaa, voisin keskittyä vain laulamiseen, aamusta iltaan. Arkielämäni eroaa jälleen unelmistani, onneksi sentään opiskelen laulua. Kolme laulutuntia viikossa, niinä hetkinä olen täysin onnellinen. Kuinka voin lisätä laulua elämässäni? Vähentää muuta? Nyt sisältäni nousee pakonomainen, hiostava tarve siihen!